Vibe-koodauksen piilevät kustannukset: Miksi esteettömyys
ei voi jäädä sivuseikaksi

Vuonna 2023 ohjelmistokehityksessä tapahtui perustavanlaatuinen muutos – ja vuoteen 2025 mennessä siitä on tullut hallitseva trendi organisaatioiden digitaalisten tuotteiden kehittämisessä. Tekoälypohjaiset sovelluskehitystyökalut, apuohjelmat ja ”vibe coding” -alustat ovat murtaneet perinteisen rajan idean ja toteutuksen välillä. Tuotepäällikkö voi nyt kuvata CRM-hallintapaneelin selkokielellä ja saada toimivan prototyypin valmiiksi alle tunnissa. Startup-yrityksen perustaja, jolla ei ole teknistä taustaa, voi julkaista asiakkaille suunnatun verkkosovelluksen viikonlopun aikana.

Termi ”vibe coding” – jonka tekoälytutkija Andrej Karpathy loi helmikuussa 2025 kuvaamaan käytäntöä, jossa tekoälymalleja ohjataan tuottamaan, kehittämään ja ottamaan käyttöön koodia ilman laajaa perinteistä ohjelmointiosaamista – levisi sosiaalisesta mediasta johtoryhmien sanastoon hämmästyttävän nopeasti. Alustat kuten Bolt.new, Lovable, Vercelin v0, Cursor, GitHub Copilot ja koko erikoistuneiden tekoälykehittäjien ekosysteemi ovat tehneet tästä valtavirran menetelmän, ei kokeellisen kuriositeetin.

Tehokkuusluvut ovat todellisia. McKinseyn tutkimuksen mukaan tekoälyn tarjoama koodausapu voi lyhentää uusien ominaisuuksien kehitysaikaa 20–45 % kontrolloiduissa tutkimuksissa (McKinsey Technology Trends, 2023) – vaihteluväli on laaja ja riippuu tehtävän tyypistä sekä kehittäjän kokemuksesta. Uusissa projekteissa – joissa rakennetaan alusta alkaen – hyödyt voivat olla vieläkin merkittävämpiä. Tekoälyavusteisen kehityksen liiketoimintamalli ei ole enää teoreettinen, vaan se osoitetaan käytännössä päivittäin kaikilla toimialoilla.

Jotta voi ymmärtää, miksi esteettömyys jätetään niin järjestelmällisesti huomiotta tekoälyn tuottamassa koodissa, on ymmärrettävä, miten nämä työkalut on koulutettu ja optimoitu. Suuret kielimallit oppivat internetissä olevasta valtavasta olemassa olevan koodin aineistosta. Internetissä olevalla koodilla on hyvin dokumentoitu esteettömyysongelma: WebAIM:n vuotuisessa Million-raportissa todetaan johdonmukaisesti, että yli 95 % kotisivujen sisällöstä ei täytä vähintään yhtä WCAG 2.1 AA -kriteeriä. Koulutusdata on kokonaisuudessaan esteellistä.

Kun pyydät tekoälykehittäjää ”luomaan navigointivalikon”, ”rakentamaan modaalisen valintaikkunan” tai ”lisäämään lomakkeen, jossa on validointi”, malli hyödyntää kyseisestä aineistosta löytyviä malleja. Ilman nimenomaisia ohjeita – ja toisinaan jopa niiden kanssa – se tuottaa koodia, joka heijastaa sen koulutustietojen mediaania. Kuvia ilman alt-tekstiä. Lomakekenttiä ilman niihin liittyviä nimikkeitä. Mukautettuja interaktiivisia elementtejä, joita ei voi selata näppäimistöllä. Esteettisistä syistä poistettuja fokustiloja. Värikontrasteja, jotka eivät täytä 3,2:1-vaatimusta, kun vähimmäisvaatimus on 4,5:1.

Tämä ei ole mikään harvinainen poikkeustapaus. Se on oletusarvoinen toiminta.

Tekoälyn kehittämisen taloudelliset näkökohdat vaikuttavat ensi silmäyksellä houkuttelevilta. Projekti, jonka toteuttaminen perinteisillä kehitysresursseilla olisi voinut maksaa 200 000 euroa, voidaan prototyyppivaiheeseen saattaminen toteuttaa murto-osalla tästä summasta. Tästä laskelmasta jää kuitenkin usein huomiotta yksi ratkaiseva tekijä: esteettömyyden parantamisesta aiheutuvat kustannukset.

IBM:n tutkimuksesta usein siteerattu luku – jonka mukaan tuotannon aikana havaittujen virheiden korjaaminen on 100 kertaa kalliimpaa kuin niiden ehkäiseminen jo suunnitteluvaiheessa – pätee erityisesti esteettömyyden osalta. Esteettömyyden jälkiasennus olemassa olevaan koodipohjaan ei tarkoita vain muutaman attribuutin lisäämistä. Se edellyttää usein komponenttien arkkitehtuurin uudistamista, vuorovaikutusmallien uudelleenkirjoittamista, suunnittelujärjestelmien päivittämistä, uudelleentestausta eri aputeknologioilla sekä sellaisten tiimien kouluttamista, jotka eivät ole aiemmin ottaneet näitä näkökohtia huomioon.

Otetaan esimerkiksi keskisuuri yritys, joka hyödyntää tekoälytyökaluja rakentaakseen asiakasportaalin kahdeksassa viikossa 24 viikon sijaan. Alkuperäiset säästöt ovat huomattavat – pelkästään kehittäjien työajassa jopa 150 000 euroa. Mutta jos portaali ei läpäise pakollista esteettömyystarkastusta (joka vaaditaan EU:n julkisen sektorin tai rahoituspalvelusovelluksilta Euroopan esteettömyyslain nojalla), korjauskustannukset voivat helposti nousta 80 000–180 000 euroon, kun otetaan huomioon suunnittelun uusinta, tekninen suunnittelu, uudelleentestaus ja viivästynyt käyttöönotto.

Nettosäästöt haihtuvat. Eikä tässä ole vielä otettu huomioon oikeudellisia riskejä.

Digitaalisen esteettömyyden lainsäädäntökehitys kiristyy nopeasti, ja organisaatiot, jotka pitävät sitä valinnaisena, ottavat kantaakseen merkittävän ja kasvavan vastuun. Kyseessä ei ole teoreettinen tulevaisuuden riski, vaan nykyinen toiminnallinen riski.

Euroopan esteettömyyslaki (EAA), joka tuli täysimääräisesti voimaan yksityisen sektorin tuotteiden ja palvelujen osalta kesäkuussa 2025, laajentaa esteettömyysvaatimusten soveltamisalaa merkittävästi. Pankkien, verkkokauppa-alustojen, televiestintäpalveluiden, liikenteen varausjärjestelmien, e-kirjojen ja kuluttajaelektroniikan ohjelmistojen on kaikkien täytettävä WCAG 2.1 AA -vaatimukset, tai niihin kohdistetaan täytäntöönpanotoimia, kuten sakkoja ja markkinoilta poistamismääräyksiä.

Yhdysvalloissa verkkosivustoja koskevat ADA:n III osan mukaiset oikeudenkäynnit ovat lisääntyneet yli 300 % vuodesta 2018 lähtien, eikä niiden määrän vähenemisestä ole näkyvissä merkkejä. Verkkosivustojen esteettömyyttä koskevan oikeusjutun keskimääräisten sovintokustannusten arvioidaan nyt olevan 25 000–100 000 dollaria – ilman myöhemmin vaadittavien korjaustoimenpiteiden ja seurannan kustannuksia.

Lokakuussa 2023 julkaistu WCAG 2.2 perustuu WCAG 2.1 -ohjeisiin, ja siihen on lisätty kolme uutta AA-tason onnistumiskriteeriä (sekä yksi A-tason kriteeri), jotka koskevat suoraan nykyaikaisissa verkkosovelluksissa yleisiä rakenteita – mukaan lukien tekoälytyökaluilla rakennetut sovellukset. Muutosten ja ennallaan pysyneiden seikkojen ymmärtäminen on olennaisen tärkeää vuonna 2025 sovelluksia kehittäville tiimeille.

Standardi perustuu neljään periaatteeseen – havaittavuus, käytettävyys, ymmärrettävyys ja vakauden (POUR) – ja kukin kriteeri luokitellaan joko tasolle A (välttämätön), tasolle AA (lakisääteinen standardi) tai tasolle AAA (parannettu). Tekoälyn luomat käyttöliittymät kohtaavat tyypillisesti haasteita kaikissa neljässä periaatteessa samanaikaisesti.

Hyvä uutinen on, että esteettömyyden integroiminen tekoälyavusteiseen kehitystyöhön ei edellytä luopumista niistä tuottavuusetuista, jotka tekevät vibe-koodauksesta alun perin houkuttelevan vaihtoehdon. Se vaatii tietoisen arkkitehtonisen muutoksen siinä, miten tekoälytyökaluja otetaan käyttöön, ei siinä, käytetäänkö niitä lainkaan. Seuraava viitekehys heijastaa AIOPSGROUPin todistettua menetelmää asiakkaille, jotka kehittävät tekoälyratkaisuja laajamittaisesti.

Kaikki tekoälyn kehitystyökalut eivät ole yhtä hyviä esteettömyyden kannalta. Vaikka yksikään niistä ei tällä hetkellä tuota oletuksena WCAG 2.2 AA -vaatimusten mukaista koodia, niiden välillä on merkittäviä eroja siinä, miten ne reagoivat esteettömyyteen liittyviin ohjeisiin, mitä komponentteja ne sisällyttävät oletusulostuloihinsa ja millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat manuaaliseen korjaamiseen. Seuraava arvio perustuu AIOPSGROUPin arviointiin vuoden 2025 ensimmäiseltä neljännekseltä.

Vibe-koodauksen vallankumous on todellinen, ja sen tuomat tehokkuushyödyt ovat todellisia. Emme vastusta tekoälypohjaisten sovelluskehitystyökalujen käyttöä – päinvastoin. Käytämme niitä itse ja autamme asiakkaita ottamaan niitä käyttöön laajamittaisesti. Näiden työkalujen kritiikitön käyttöönotto ilman, että niiden järjestelmällisiä esteettömyysongelmia otetaan huomioon, aiheuttaa kuitenkin teknisen ja esteettömyysvelan aallon, jonka korjaaminen tulee maksamaan paljon enemmän kuin alkuperäiset tehokkuushyödyt olivat arvoisia.

Hyvä uutinen on, että tämä on täysin vältettävissä. Esteettömyys ei ole ristiriidassa nopeuden kanssa – se on rajoite, joka, kun se sisällytetään tekoälyn ohjausstrategiaan, komponenttikirjastoon ja CI/CD-prosessiin, pidentää projektia muutamalla päivällä, ei viikoilla. Ennaltaehkäisyn kustannukset mitataan tunteina. Korjaustoimenpiteiden kustannukset mitataan sprinteinä, oikeudenkäyntikuluina ja asiakkaiden menetyksinä.

Ajattele esteettömyyttä samalla tavalla kuin edistykselliset insinööritiimit nykyään ajattelevat tietoturvasta: ei prosessin lopussa suoritettavana vaatimustenmukaisuuden tarkastuksena, vaan suunnitteluperiaatteena, joka on integroitu jokaiseen kehitystyön vaiheeseen. Aivan kuten ”shift left on security” -ajattelutapa vakiintui DevSecOps-liikkeessä, nyt on välttämätöntä soveltaa samaa lähestymistapaa esteettömyyteen – ja tekoälyn kehitystiimeillä on tähän paremmat edellytykset kuin millään aiemmalla kehittäjäsukupolvella.

Me valantic-konserniin kuuluvassa AIOPSGROUPissa autamme organisaatioita juuri tämän haasteen ratkaisemisessa – esteettömyystarkastuksista ja WCAG-vaatimustenmukaisuusohjelmista tekoälyn kehitteiden suunnittelukehysratkaisuihin, koulutukseen ja jatkuvaan vaatimustenmukaisuuden hallintaan. Jos tiimisi kehittää tekoälyratkaisuja, mutta esteettömyys ei vielä kuulu työnkulkuunne, nyt on oikea hetki muuttaa tilanne.